Halusin kivan ja myös tolkuttoman ison ja ärsykekestävyyden äärimmilleen venyttäneen Helsingin kirjamessukokemuksen jälkeen jotenkin ihmetellä kirjasomea omasta näkökulmasta, ja en keksinyt muuta kuin kirjoittaa sitä tänne auki, koska en halua kirjoittaa tätä johonkin yhteen somealustaan ja sitten copypastettaa tai rakentaa kuvakollaaseja. Ja tämähän on blogialusta, siis tämä wordpress, joka on yksi monesta mahdollisesta reitistä seurata tai jopa kuunnella Takakansi-podcastia. Tokihan jaan jaksojen linkkejä ja/tai kuvia instaan, twitteriin, jopa facebookiin(!), linkediniinkin ja olen jopa pari jakanut Tik Tok:iin ja vielä äärimmäisempänä olen joskus tehnyt jaksosta videoversion eli siis niin että jollain netistä löytyneellä sovelluksella sai tehtyä kuvan, jonka alalaidassa pyöri sellainen ääniraidan näköinen ja sitten jaksoa pystyi teoriassa kuuntelemaan youtubesta. Tai siis toki ihan käytännössäkin. No joo ,tässäkin alkupätkässä ehkä näkyy jotain tästä tämän hetken kirjasomemaailmasta, siis mun näkökulmasta.
Tämän tekstin idea ei ole tarjota mitään ratkaisua mihinkään, ja keskityn tässä vain omaan näkökulmaan, mutta mielellään haluaisin keskustella tästä aiheesta, jossain niistä monista mahdollisista kanavista, jossa tämänkin tulen jotenkin jakamaan, suoraan linkkinä tai linkkinä biossa tai jonain muuna, riippuu miten jaksan jakaa. Tässä ei ole myöskään mitään selkeää rakennetta ja tämä on todennäköisestä aika pitkä, epälooginen ja polveileva, ja voi olla että unohdan monia näkökulmia. Saa mielellään täydentää ja ottaa kantaa!
Olen itse ollut ”kirjasomen aktiivinen sisällöntuottaja” ehkä jostain vuodesta 2014, jolloin aloin yhteen toiseen blogialustaan kirjoittamaan satunnaisesti jotain lukukokemuksia, käsittelyssä oli ainakin Jouko Turkan Aiheita ja Raamattu, ja jotain muita kirjoja, en enää muista tarkalleen mitä. 2016 perustin kulttuuriblogin, mutta siinä oli sitten enemmän esittävä taide käsittelyssä, ja se toimi myös Takakansi-podcastin ekana alustana. En muista enää milloin aloin kirjoittamaan kirjakokemuksia lyhyessä muodossa twitteriin, ehkä ennen 2014? Kirjagramiin tutustuin vasta ehkä 2018, mutta en ole siellä ollut mitenkään superaktiivinen, ellei sitä lasketa että Takakansi-podcastilla on toki siellä oma tili, ja jaan henk koht tilillekin niitä jaksokuvia, ja joskus myös jotain lukukokemuksia. Hitto, tein kirjasisältöjä joskus 2016 myös Snapchatiin!
Parasta kokemaani kirjakeskustelua olen käynyt yllättäen Twitterissä, eli Twitterin ns. ”kirjatwitter” -nurkassa. Se on kummallista sillä äkkiseltään voisi kuvitella että lyhyillä viesteillä ei voi oikein keskustella mutta kyllä voi. Myös instassa ja facebookissa on ollut ajoittain kivoja keskusteluita.
Mun ongelma, en tiedä onko muiden, on se että en ole koskaan pystynyt ajattelemaan niin että olisin vain yhdessä kanavassa, että se voisi riittää. Ei, koska mulle some on tavallaan iso kirjasto, ja valtava tori, jossa iso määrä kirjan ystäviä ja vinkkareita. Jos olisin vain yhdessä kanavassa, siis ihan vaikka en julkaisisi podcastia, niin tuntuisi että en ole mukana kirjakeskustelussa ”kokonaan”. Saako joku kiinni? En tiedä onko tällainen ”normaalia” mutta mun pää toimii niin. Haluan osallistua ja seurata mahdollisimman laajasti kirjakeskusteluja ja kirjamaailmaa, siten että olisi representaatiota erilaisista lukijoista, sisällön tekijöistä, julkaisijoista jne.
Ja toisaalta tietty haluan että tämä podcast, joka on tarkoitettu kaikille kirjojen ja lukemisen ystäville, olisi helposti ja matalalla kynnyksellä saavutettavissa ”mistä vaan”.
Tilanne on ollut jo vuosia niin että ihmiset ja sisällöt ja kanavat ovat sirpaloituneet ja ihmiset ovat hyvin voimakkaasti jakautuneet eri kanaviin. On ihan validi ja varmaan ihan hyväkin tapa ottaa yksi ikkuna / kanava kirjamaailmaan ja keskittyä siihen. Mutta se johtaa siihen että kaikki keskustelu on äärettömän sirpaloitunutta. Jos haluan ”tavoittaa kaikki”, on pakko julkaista ainakin kohteisiin IG, Twitter, Facebook, tilanteesta riippuen myös Tik Tok, Youtube, LinkedIn. Ihan sairasta! Siis että on yksi asia, jonka tekemiseen menee oma aikansa ja energiansa, sitten sen jakeluun menee ehkä enemmän aikaa. Koomistakin! Ja mitäs sitten jos joku juttu herättääkin keskustelua? Sitä voidaan käydä toisistaan tietämättä lukemattomilla alustoilla ja dark socialissa eli Whatsappissa ja/tai Telegramissa ja toki myös Signalissa ja kaikkien kanavien erilaisissa yksityisviestibokseissa tai ehkä jopa sähköpostissa.
Kaikki tämä kuulostaa ja tuntuu näin kirjoittaessa ihan valtavan raskaalta ja monimutkaiselta. Ja asioiden sirpaloituminen ei ole mikään sellainen asia, joka olisi menossa (mun näkemyksen mukaan) pois, vaan se on lisääntymässä ja pitää vaan hyväksyä ja siihen pitää sopeutua. Näin sisältöä tuottavan näkökulmasta on myös ihan tärkeää tutustua uusiin kanaviin, kuten vaikka nyt Mastodoniin, jonne osa Twitter -aktiiveista on nyt perustellut tilejä kun se yksi tyyppi, jonka nimeä en halua sanoa, osti alustan. Oli miten oli, tällaista tapahtuu jatkuvasti.
Ja voisi puhua siitäkin, että jokaisen yksittäisen kanavan tai alustan sisällä on monia eri tapoja käyttää sitä. Esim. joku toimii instassa niin että stoorit on se tapa sekä kertoa, katsella ja osallistua, toiset eivät katso niitä ollenkaan, vaan katsovat vain fiidiä, ja osa ehkä keskittyy reelsiin. Ja onneksi kaikki voivat valita tapansa käyttää, oman yksityisyytensä tason ja sisältöjen rajoitukset.
Oli miten oli, kirjasome, kuten some muutenkin, on valtavan sirpaloitunutta. Kirjasomea löytyy kaikilta alustoilta, tietääkseni, tai no Mastodonista en menisi vannomaan, mutta silti sitä löytyy, kun jaksaa ja osaa etsiä. Kirjasome on tärkeää, kaikissa muodoissaan, koska jos/kun tulee se tarve jakaa lukukokemuksia, eikä kukaan samassa rakennuksessa, kaupungissa yms lähimaastossa halua kuunnella sitä jakamista, niin some antaa mahdollisuuden olla yhdessä lukukokemuksen äärellä.
Hukkasin ehkä jo tämän kirjoituksen pointin. Ei, vaan tämähän oli ihmettelyä. Ajatus lähti kun olin lauantaina 29.10. Helsingin kirjamessuilla, ja olin edellisenä päivänä kuullut kirjagramin yhden tekijän (kiitos vinkistä!) kautta että messuilla olisi kirjagrammaajien ja/tai kirjasomen tekijöiden tapaaminen klo 14 kirjasomen omalla alueella. Ensimmäinen ajatukseni oli ”voinko mennä sinne?”. Mietin sitä koska en koe olevani ”kirjagrammaaja”, sillä mun pääasiallinen sisältä kirjoihin liittyen on tämä podcast, ja ehkä Twitter-kirjoittelu kirjoista. Toki, olen instassa henk koht eli @markosuomi -tilillä ja @takakansipodcast -tilillä, ja julkaisen välillä #kirjagram -hashtagilla juttua jaksoista tai lukemistani kirjoista. Mutta olenko kirjagrammaaja? Voinko kutsua itseäni kirjagrammaajaksi? Millä oikeudella voisin mennä tuollaiseen tapaamiseen, sillä tiedän että kyseessä ei ole vain alusta ja hashtag vaan oikea elävien ihmisten muodostama yhteisö.
No, menin kuitenkin, ja paikalla oli paljon ihmisiä, oli myös kirjagrammaajien lisäksi kirjatubettajia, kirjabloggaajia ja mä eli sitten varmaan kirjapodcastaaja. Onneksi menin, mutta tämä että mihin identifioituu ei ole varmasti vain mun oma ajatus, vaan ehkä laajempi. Some ja joku yksittäinen kanava on helposti suljetun oloinen saareke ulkoapäin katsottuna. Jokaisella porukalla on omat kanavansa, pelisääntönsä, sanattomat oletuksensa, representaationsa jne.
Oli tosi kiva seurata aktiivisten ihmisten toimintaa, siellä oli yhteiskuvaa ja joku kierrätti paperia, johon sai jättää IG-tilinsä tunnuksen jne. Ehdin jopa keskustella muutaman ihmisen kanssa, kiitos siitäkin! Ja sitten messujen jälkeen sama aktiivinen porukka kasasi Discord -kanavan (tai ehkä se oli olemassa jo aiemmin mutta sinne alettiin kutsua porukkaa), jonne sai mennä mukaan ideoimaan tulevan vuoden messuihin liittyvää kirjasomejuttua, ja muutakin. Liityin sinnekin uteliaana. En tiedä mikä on kirjasomen tulevaisuus, varmaan tosi paljon vieläkin pirstoutuneempi kuin nyt, mutta mua kiinnostaa seurata aktiivisten tekijöiden toimintaa ja sitä energiaa, jossa asioita laitetaan nopeasti tapahtumaan. Musta olisi hienoa nähdä jotain tapahtumia tai kokoontumisia, jossa olisi sekaisin kaikkea eri sisältöjä tuottavia ihmisiä kirjamaailmaan liittyen. Tämä on osaltaan varmaan kaipuuta jonkinlaiseen yhteisöllisyyteen, ja myös pelkoa siitä että jään jotenkin ulkopuolelle, sillä kirjapodcastaajilla ei ole mitenkään hirveän tiivistä yhteistyötä (tai sitten mua vaan ei ole kutsuttu niihin tilaisuuksiin 😀).
Kuitenkin, tykkäisin ideasta että olisi paikka, aika ja tila, jossa voisi törmätä kirjagrammaajiin, kirjatubettajiin, kirjatokkaajiin, kirjapodcastaajiin, kirjatwitteristeihin ja miksei kirjamastodontteihin! Kaikki ovat kuitenkin nähdäkseni samalla asialla, fiilistelemässä kirjoja ja jakamassa lukukokemuksia, mikä on tärkeintä mitä voi olla.
Messuilla oli vähän tähän aiheeseen ainakin löyhästi liittyvä keskustelu eräässä kivassa porukassa (kiitos, oli hieno hetki!), jossa mietimme sitä mitä some ja myös messujen kaltainen superhälinä tekee päälle. Vaikka olin itsekin läsnä messuilla, tuntui että koin fomoa siitä että en pystynyt mitenkään siinä yhden päivän aikana sisäistämään mitä kaikkea siellä oli ja mihin kaikkeen olisin halunnut mennä kuulolle ja mitä ständejä käydä läpi. Paljon ärsykkeitä, tosi paljon ihmisiä. Sama on vähän somen kanssa, kanavia on paljon, jokaisessa oma käyttölogiikkansa ja lukemattomat eri yhteisöt, hirveästi sisältöä ja tunne että pitäisi ehtiä sisäistää paljon, mutta kapasiteetti ei mitenkään riitä.
Kaikki tämä asioiden monimutkaisuus ja valtavuus ja nopeus tuntuu äärimmäiseltä vastakohdalta kirjan lukemiseen verrattuna. Kohina ja surina houkuttaa, ja fomo on voimakas, ja halua pysyä ”kärryillä” kova, mutta ei ole edes teoriassa mahdollista pysyä kartalla kaikesta, edes osasta. En tiedä voisiko tästä löytää jonkun ”losing all hope is freedom” -tyyppisen rauhan, ja luottaa siihen että kun vaan itse tekee oman osansa, ei jää ulkopuolelle ja voi löytää oman tapansa sekä tuottaa sisältöä, jaella sitä ja osallistua keskusteluihin menettämättä kykyään lukea ja rauhoittua?
Kiitos jos jaksoit lukea! Toivottavasti törmätään jossain kanavassa tai livenä kirja-asioiden äärellä! Jos olet kirjasomen tekijä, kiitos siitä että teet.