Suvi Auvisen kirja Maailman viimeinen eläin käsittelee karhukaisten kautta ja niiden avulla isoja ja pieniä teemoja luontevasti ja pysäyttävästi. Voisiko olla että ihmiskeskeisen näkökulman sijaan laajemman katsannon avulla voisi nähdä enemmän toivoa? Ehkä pelkän selviytymisen sijaan voisi miettiä kukoistusta? Keskustelimme kaikenlaisista teemoista kirjan kirjoittamisen ympärillä, ja myös hieman maailmanlopusta. Kiitos Suvi vierailusta!

https://gummerus.fi/products/maailman-viimeinen-elain

Kuva: Meri Björn

Musiikki: Bucket – No More Than Human