Haluaisin osallistua viime päivinä velloneeseen kirjallisuuskeskusteluun,kun sitä kerrankin on, mutta olen liian hidas. Oli miten oli, olen lukenut viime aikoina 4 eri tekstiä plus yhden kirjan, joiden teemat linkittyvät mun mielestä kiinnostavalla tavalla. Toivottavasti joku mua fiksumpi osaa etsiä näistä hiljaisia signaaleja tulevaisuuteen liittyen, mutta heittelen tässä omiani sekavasti. Linkkaan lähteet alle (laitan linkit vaikka ne ei toimi instassa)
Some on muuttunut ihan surkeaksi keskustelualustaksi melkein kautta linjan. Kirjoitan tätä notepadilla,ja copypastetan instaan, vaikka se on keskustelualustana huono. Mutta minne muualle tän sit voisi laittaa? Substackiin?
Haikailen kai ”vanhaa somea”, josta Suvi Uski kirjassaan kirjoitti. Mainitsemani tekstit liittyvät lukemiseen, siihen millaisia arvostuksia ihmiset sille antavat. Näiden tekstien vastaanotto kertoo mun mielestä siitä että kirjat ja lukeminen ovat edelleen ihmisille tärkeitä, mutta some toki nostaa kommenteista kaikkein typerimmät. Moni ei lue otsikkoa pidemmälle, mikä on tavallaan koomista jos miettii että puhutaan kuitenkin kirjojen lukemisesta, jossa aika usein ainakin luetaan muutakin kuin kirjan nimi ja takakansi. Mutta voihan olla että ollaan jo siirrytty lukemisessakin performanssiin ja profiilityöhön, jossa esitetty lukemisen tapa tai siihen linkattu elämäntapa on tärkeämpää kuin sisältö? Tätä Adile Sevimli miettii kolumnissaan, joka on aiheuttanut paljon kuohuntaa kirjasomessa.
Kun luin Adilen tekstin, ajattelin ensin että en tunne ketään, joka performoisi lukemalla. MUTTA sitten muistin n. 10 vuoden takaisin LinkedIn:n. Ei ollut ollenkaan epätavallista nähdä siellä joku bisnesgrindaaja kertomassa mitä kaikkia tehokkuutta lisääviä bisneskirjoja on tullut luettua. Epäilin usein että vain 5% niistä, jotka väittivät esim. lukeneensa Daniel Kahnemanin Thinking Fast And Slow:n, olisivat feikanneet, mutta en tietenkään voi todistaa tätä. Tämä liittyy siihen miten lukeminen ylipäätään valitaan, onko se tapa kuulua ryhmään, liittyykö se sosioekonomiseen asemaan, mikä on lukemisen motivaatio ylipäätään mutta TÄSSÄ KOHTAA TULEE INSTAN MERKKIMÄÄRÄ TÄYTEEN, LAITAN LOPUT TEKSTISTÄ SUBSTACKIIN JA BLOGIALUSTALLE
Olisi todella hienoa, jos kirjojen lukeminen hetkeksi nousisikin tosi trendikkääksi. Se voisi tuoda ihmisiä kirjojen äärelle, jotkut voisivat jopa lukea jonkun kirjan kannesta kanteen, ja se voisi aiheuttaa jotain mullistuksia näiden ihmisten elämässä. Kirjoissa on se hieno juttu että ne ovat oikeasti vaarallisia ja voivat vaikuttaa ennakoimattomalla tavalla, vaikka alkuperäinen lukemisen motivaatio olisikin lukeneisuuden feikkaaminen.
Ndéla Faye pohtii Hesarin tekstissään lukemiston valitsemiseen liittyviä asioita kiinnostavasti, ja muistuttaa monista sokeista pisteistä, joita voi olla vaikka kuinka ajattelisi olevansa ”monipuolinen lukija”. LänkkäriKaanonin valkoisten ukkojen ylivalta on ihan kiistaton mutta kun sitä alkaa miettiä, tulee tosi paljon kiusallisia ja vaikeita tunteita vastaan, kuten että miksi naisille ei ole annettu tilaa tai Omaa huonetta ylipäätään kirjoittamiseen, tai vaikka näitä olisikin, niin ei tilaa kaanonissa? Tai miksi mikään muu kuin eurooppa/usa-lähtöinen valkoinen ei tunnu kelpaavan Kirjallisuuden kentälle? Ihan kuin siirtomaa-ajat eivät olisi vielä kirjallisuusmaailmasta kadonneet. Uskon että tekstin voimakas vastaanotto johtui tällaisista ajatuksista, koska kukaan ei varmaan haluaisi ajatella elävänsä ”pahisten puolella”. Fayen teksti Maailman kuvalehdessä avaa asiaa myös ihan lokaalisti, kertoen Sivuvalon toiminnasta ja siitä miten hankalaa meillä Suomessakin on päästä kirjalliselle kentälle jos ei ole valkoinen tai kielenä ei ole suomen kieli.
Omaa lukemistaan ja siihen liittyviä valintoja on kiinnostavaa miettiä, ja niitä ei tietenkään tarvitse perustella yhtään kenellekään jos ei halua. Uskon itse että moni monipuolisempaa, sen parempaa, ja tällaiset tekstit antavat intoa monipuolistaa omaa lukemistoa entisestään. Toinen näkökulma lukemiseen, lukemiston valitsemiseen ja lukemisen näyttämiseen on yhteiskuntaluokka ja luksus, jota Petra Veikkola käsittelee tekstissään. On mahdollista, että algoritmi ja ai-roskan hukuttamassa ajassamme todellista luksusta onkin se, että on mahdollisuus logata ulos ja lukea analogista kirjaa. Kaikilla ei ole välttämättä tällaiseen mahdollisuutta vaikka meillä on toistaiseksi ainakin ilmainen kirjastolaitos.
Lukeminen tai lukemattomuus periytyy käsittääkseni, ja ylisukupolvinen lukemattomuus toki kantaa vaikka kuinka Dua Lipakin nostaisi kirjallisuutta esiin. (hänellä on hyvä kirjapodcast, kannattaa tutustua!). Uskon itse tuohon luksusteoriaan jonkin verran, sillä lukemisen rutiini ja tavallaan kirjojen lukemisen taidot vaativat harjoittelua ja rauhallista aikaa, ja myös palautunutta olotilaa, mikä on monelle tänä päivänä luksusta, eikä mitenkään itsestäänselvää. Onko sitten vaarana että jos Suomessakin vaikuttajat innostuisivat näyttämään menestystään lukemisella, että ihmiset parasosiaalisissa yhteyksissään tukkisivat kirjastojen varaushyllyt tai aiheuttaisivat loppuunmyyntejä kirjakaupoissa? Osinhan kirjatok -ilmiöt tekevät tätä jo nyt, ja sitäkin True Cult -kirjahahmot paheksuvat tietenkin, koska ennen luettiin vain hyviä kirjoja ja vain oikeista syistä.
Kiitos hyvistä teksteistä inspiraation lähteille, ja pahoittelen tämän tekstin poukkoilevuutta ja lyhyeksi jääneitä ajatuksia.
Inspiraation lähteet:
Suvi Uski: Mitä some tekee meille (2024)
@suviuski
Adile Sevimli: Kun luen kirjaa, luenko kirjaa vai esitänkö lukevani kirjaa? (HS)
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011410781.html
@adilesevgili
Ndéla Faye: Minä valitsen toisin (HS)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011365909.html
@ndela_faye
Ndéla Faye: ”Älkää kadottako omaa ääntänne!” – Suomessa elää suuri joukko kirjailijoita, joiden tekstit eivät päädy käsiimme (Maailman kuvalehti)
@ndela_faye
Petra Veikkola: Books Are the New Luxury — and Everyone Wants a Taste
What Book Culture Reveals About Status in 2025 (Substack)
https://substack.com/history/post/168769037
@petraveikkola
Takakansi-podcast 
Jätä kommentti